Sielunhoito
Mitä sielunhoito on
Sielunhoito käsite pitää sisällään monia erilaisia tapoja ihmisen kohtaamiseen, hädän ja kärsimyksen lieventämiseen. Sielunhoito on pohjimmiltaan opettavaa ja ohjaavaa, jokainen sielunhoidollinen keskustelu on yleensä kertaluontoinen. Sielunhoito ei ole pelkästään kuuntelua, sillä kuuntelija on myös sanallisesti ja nonverbaallisesti läsnä. Sielunhoidon tarkoituksena on tarjota tukea ja keskusteluapua avun tarvitseville henkilöille. Sielunhoidollisissa keskusteluissa Jumala on salatulla tavalla läsnä. (Kiiski 2009, 48-49).
Sielunhoitoon voidaan liittää monia erilaisimpia auttamisen malleja, näistä malleista kolme ovat dialoginen sielunhoito, spirituaalinen sielunhoito ja diakoninen sielunhoito. Näitä sielunhoidon malleja on mahdollista soveltaa ja yhdistää toisiinsa. Loppujen lopulta, jokainen sielunhoitaja kehittelee oman auttamismetodinsa, jossa hän hyödyntää eri auttamismalleja henkilöiden auttamiseen. (Kiiski 2009, 49-50).
Dialoginen sielunhoito pitää sisällään henkilön kuuntelemisen ja siitä käytävän keskustelun. Sielunhoito voi pohjautua keskusteluun tai sitten kuunteluun. (Kiiski 2009, 50).
Spirituaalinen sielunhoito nostaa esille hengellisten elementiten käyttön auttamistyössä esim. rippi, raamattu, rukous, ehtoollinen, virret. Tällä sielunhoidon menetelmällä on pitkät perinteet kirkkomme historiassa. Tämän takia se on edelleen osa suomalaisen seurakunnan sielunhoitoa. (Kiiski 2009, 50).
Diakonisessa sielunhoidossa, kuin myös diakoniatyössä pyritään auttamaan henkilöä perinpohjaisesti. Tässä sielunhoitotyössä huomioon otetaan henkilön sosiaaliset, henkiset, aineelliset ja hengelliset tarpeet. Tämä auttamismalli on diakonian ja sielunhoidon rajalla tapahtuvaa toimintaa. Henkilön kokonaisvaltainen auttaminen voidaan laskea sielunhoidon piiriin. (Kiiski 2009, 50).
Miten keskustella nuorten kanssa
Sielunhoidollinen keskustelu voi saada alkunsa, jopa sopimatta nuorten illassa tai leirillä. Välillä nuoret hakeutuvat työntekijöiden seuraan udellakseen tilaisuutta jutella. Nuori osoittaa luottamustaan hakeutumalla keskusteluun työntekijän kanssa. Nuorten kanssa käydyt keskustelut ovat kaikki erilaisia ja ainutlaatuisia, sillä nuorella on keskustelussa omat näkemyksensä ja toiveensa ja työntekijällä kokemusta, tietoa, taitoa ja viisautta. (Pruukki 2008, 273.)
Sielunhoito käsite pitää sisällään monia erilaisia tapoja ihmisen kohtaamiseen, hädän ja kärsimyksen lieventämiseen. Sielunhoito on pohjimmiltaan opettavaa ja ohjaavaa, jokainen sielunhoidollinen keskustelu on yleensä kertaluontoinen. Sielunhoito ei ole pelkästään kuuntelua, sillä kuuntelija on myös sanallisesti ja nonverbaallisesti läsnä. Sielunhoidon tarkoituksena on tarjota tukea ja keskusteluapua avun tarvitseville henkilöille. Sielunhoidollisissa keskusteluissa Jumala on salatulla tavalla läsnä. (Kiiski 2009, 48-49).
Sielunhoitoon voidaan liittää monia erilaisimpia auttamisen malleja, näistä malleista kolme ovat dialoginen sielunhoito, spirituaalinen sielunhoito ja diakoninen sielunhoito. Näitä sielunhoidon malleja on mahdollista soveltaa ja yhdistää toisiinsa. Loppujen lopulta, jokainen sielunhoitaja kehittelee oman auttamismetodinsa, jossa hän hyödyntää eri auttamismalleja henkilöiden auttamiseen. (Kiiski 2009, 49-50).
Dialoginen sielunhoito pitää sisällään henkilön kuuntelemisen ja siitä käytävän keskustelun. Sielunhoito voi pohjautua keskusteluun tai sitten kuunteluun. (Kiiski 2009, 50).
Spirituaalinen sielunhoito nostaa esille hengellisten elementiten käyttön auttamistyössä esim. rippi, raamattu, rukous, ehtoollinen, virret. Tällä sielunhoidon menetelmällä on pitkät perinteet kirkkomme historiassa. Tämän takia se on edelleen osa suomalaisen seurakunnan sielunhoitoa. (Kiiski 2009, 50).
Diakonisessa sielunhoidossa, kuin myös diakoniatyössä pyritään auttamaan henkilöä perinpohjaisesti. Tässä sielunhoitotyössä huomioon otetaan henkilön sosiaaliset, henkiset, aineelliset ja hengelliset tarpeet. Tämä auttamismalli on diakonian ja sielunhoidon rajalla tapahtuvaa toimintaa. Henkilön kokonaisvaltainen auttaminen voidaan laskea sielunhoidon piiriin. (Kiiski 2009, 50).
Miten keskustella nuorten kanssa
Sielunhoidollinen keskustelu voi saada alkunsa, jopa sopimatta nuorten illassa tai leirillä. Välillä nuoret hakeutuvat työntekijöiden seuraan udellakseen tilaisuutta jutella. Nuori osoittaa luottamustaan hakeutumalla keskusteluun työntekijän kanssa. Nuorten kanssa käydyt keskustelut ovat kaikki erilaisia ja ainutlaatuisia, sillä nuorella on keskustelussa omat näkemyksensä ja toiveensa ja työntekijällä kokemusta, tietoa, taitoa ja viisautta. (Pruukki 2008, 273.)
Sielunhoidollinen keskustelu nuoren ja seurakunnan työntekijän välillä voi olla hyödyllinen, hyödytön tai jopa vahingollinen. Keskustelu on hyödyllinen, jos se ylläpitää tai lisää nuoren käsitystä siitä, että hänellä on erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen kuuluviin asioihin. Sielunhoidollisessa keskustelussa on todella tärkeää, että nuori pääsee kertomaan ongelmistaan ja huolistaan ja työntekijä aktiivisesti kuuntelee häntä. (Pruukki 2008, 273.)
Keskustellessa nuoren kanssa työntekijässä herää tunteita ja ajatuksia. Leirityössä työntekijä saattaa olla väsynyt, jolloin nuoren kuunteleminen on hankalampaa ja saattaa olla myös ahdistavaa. Omat tunteet ja ajatukset saattaa olla vaikea pitää kurissa ja saatetaan turvautua erillaisiin ¨oikoteihin¨.
Nuo oikotiet eivät tue keskustelua nuoren kanssa. Työntekijän käyttämiä oikoteitä voivat olla työntekijän antamat neuvot ja valmiit ratkaisut, varoittelu, vähättely, lohduttelu ja leikinlasku. (Pruukki 2008, 274.)
Valmiiksi annetuissa neuvoissa ja ratkaisuissa nuorelta itseltään jää pois ongelman syvempi pohdiskelu ja ratkaisun etsiminen. Työntekijän ja nuoren keskustelu ei käynnisty kunnolla, jos ratkaisut tarjotaan valmiina. Työntekijän neuvot saattavat välillä olla jopa mahdotomia toteuttaa. Varoittelua työntekijän tulisi käyttää harkiten. Tietenkin, jos tilanteeseen liittyy joitakin vaarallisia piirteitä tulisi työntekijän ilmaista ne, mutta tarkuutta vaaditaan siinä millä tavalla ja missä vaihessa keskustelua ne ilmaistaan. Nuoren ongelmien vähättely saattaa tapahtua työntekijältä jopa huomaamatta. Työntekijällä on enemmän elämänkokemusta, jolloin nuoren todelliset ongelmat vaikuttavat työntekijän silmissä todella pieniltä. Lohduttelussa työntekijä kuuntelee nuoren ongelman, mutta sen sijaan, että auttaisi ja tukisi nuorta, työntekijä käy vain läpi mitä nuoren elämässä on hyvin. Tällöin nuori kokee ettei häntä ja hänen ongelmaa oteta vakavasti, nuori kokee vähättelyä. Liekinlasku on taitolaji, joka vaatii, että työntekijä ja nuori ovat samalla aallonpituudella. Huumori voi välillä olla suuri työkalu auttamisessa, mutta väärin käyttäessä nuori saattaa kokea leikinlaskun loukkaavana. (Pruukki 2008, 274-275.)
Nuoren kanssa käymä sielunhoidollisessa keskustelussa on olennaista, että nuori saa kertoa huolistaan ja ongelmistaan ja työntekijä on aidosti läsnä ja kuuntelee nuorta. Työntekijä myös kyselee ja pyrkii viemään keskustelua eteenpäin. (Pruukki 2008, 276.)
-Miki
Lähteet:
Kiiski, J. 2009. Sielunhoito. 1. painos. Helsinki: Edita Publishing Oy
Pruukki, H. 2008. Nuorten sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Nord Print
Keskustellessa nuoren kanssa työntekijässä herää tunteita ja ajatuksia. Leirityössä työntekijä saattaa olla väsynyt, jolloin nuoren kuunteleminen on hankalampaa ja saattaa olla myös ahdistavaa. Omat tunteet ja ajatukset saattaa olla vaikea pitää kurissa ja saatetaan turvautua erillaisiin ¨oikoteihin¨.
Nuo oikotiet eivät tue keskustelua nuoren kanssa. Työntekijän käyttämiä oikoteitä voivat olla työntekijän antamat neuvot ja valmiit ratkaisut, varoittelu, vähättely, lohduttelu ja leikinlasku. (Pruukki 2008, 274.)
Valmiiksi annetuissa neuvoissa ja ratkaisuissa nuorelta itseltään jää pois ongelman syvempi pohdiskelu ja ratkaisun etsiminen. Työntekijän ja nuoren keskustelu ei käynnisty kunnolla, jos ratkaisut tarjotaan valmiina. Työntekijän neuvot saattavat välillä olla jopa mahdotomia toteuttaa. Varoittelua työntekijän tulisi käyttää harkiten. Tietenkin, jos tilanteeseen liittyy joitakin vaarallisia piirteitä tulisi työntekijän ilmaista ne, mutta tarkuutta vaaditaan siinä millä tavalla ja missä vaihessa keskustelua ne ilmaistaan. Nuoren ongelmien vähättely saattaa tapahtua työntekijältä jopa huomaamatta. Työntekijällä on enemmän elämänkokemusta, jolloin nuoren todelliset ongelmat vaikuttavat työntekijän silmissä todella pieniltä. Lohduttelussa työntekijä kuuntelee nuoren ongelman, mutta sen sijaan, että auttaisi ja tukisi nuorta, työntekijä käy vain läpi mitä nuoren elämässä on hyvin. Tällöin nuori kokee ettei häntä ja hänen ongelmaa oteta vakavasti, nuori kokee vähättelyä. Liekinlasku on taitolaji, joka vaatii, että työntekijä ja nuori ovat samalla aallonpituudella. Huumori voi välillä olla suuri työkalu auttamisessa, mutta väärin käyttäessä nuori saattaa kokea leikinlaskun loukkaavana. (Pruukki 2008, 274-275.)
Nuoren kanssa käymä sielunhoidollisessa keskustelussa on olennaista, että nuori saa kertoa huolistaan ja ongelmistaan ja työntekijä on aidosti läsnä ja kuuntelee nuorta. Työntekijä myös kyselee ja pyrkii viemään keskustelua eteenpäin. (Pruukki 2008, 276.)
-Miki
Lähteet:
Kiiski, J. 2009. Sielunhoito. 1. painos. Helsinki: Edita Publishing Oy
Pruukki, H. 2008. Nuorten sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Nord Print
Kommentit
Lähetä kommentti